Suojattujen luonnonalueiden (ANP) laissa täsmennetään: ”Ne ovat sekä maanpäällisiä että merialueiden alueita, jotka Perun poliittisessa perustuslaissa tunnustetaan ja joita laillisesti suojellaan biologisen monimuotoisuuden, kulttuuristen, maisema- ja tieteellisten arvojen säilyttämiseksi, jotka edistävät jatkuvaa ja maan kestävä kehitys ”. Toisin sanoen ne ovat paikkoja, joilla on potentiaali, joka ansaitsee niiden säilyttämisen voidakseen hyödyntää sitä väestön hyväksi.
Joten vältetään katsomasta niitä koskemattomiksi skenaarioiksi kaukana mahdollisuudesta vastata muinaisista ajoista lähtien perustettujen paikallisyhteisöjen tarpeisiin. Sen merkitys liittyy sen peruselvitysvaatimusten täyttämiseen ilmastosääntelyn, vesistöalueiden suojelun, biologisen valvonnan, lajien elinympäristön hoidon, biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisen, merkittävän ravinto- ja toimeentulolähteen, luonnonvaraiset luonnonvarat, geneettiset ja lääketieteelliset mahdollisuudet, rannikkoalueiden suojelu.
Perussa on 158 ANP: tä, jotka kattavat 16,93 prosenttia maan pinta-alasta ja muodostavat valtion suojaamien luonnonalueiden kansallisen järjestelmän (Sinanpe), joka koostuu 77 kansallisesta hallinnosta, 15 alueellisesta suojelusta ja 66 yksityisestä suojelusta.
Ensimmäinen oli Lechuza-luolan kansallinen suojelualue (Huánuco, 1950), joka perustettiin luonnonsuojelukomitean aloitteesta - insinööri José Barreda Ramosin johdolla - 100 metrin pituisella jatkeella. Sitten se sisällytettäisiin Tingo Marían kansallispuistoon. Vuosia myöhemmin Cutervon kansallispuisto (Cajamarca, 1961) perustettiin 2500 hehtaarin kehällä biologin ja parlamentin jäsenen Salomón Vílchez Murgan aloitteesta.
Pian sen jälkeen Washingtonissa pidettiin ensimmäinen kansallispuistojen maailmankonferenssi (1962), jota sponsoroi Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja johon osallistui 70 maata. Sen merkitys on ollut korvaamaton ANP: n muodostumisen kannustamisen ansiosta. Seurauksena oli IUCN: n Latinalaisen Amerikan kansallispuistojen komitean perustaminen.
Vuonna 1963 perustettiin maatalouden metsä- ja metsästyspalvelu arvioimaan, organisoimaan ja johtamaan ANP: tä. Sen ensimmäinen johtaja oli insinööri Flavio Bazán Peralta. Myöhemmin, vuonna 1964, perustettiin kansallisten ja alueellisten puistojen hallintoneuvosto (Parnaz), joka kuului julkisten töiden ja kehitysministeriön alaisuuteen, luonnonsuojelija Felipe Benavides Barredan johdolla.
Seuraavana vuonna hän saapui kotimaaseemme Parnazin presidentin, brittiläisen biologin ja toisen maailmansodan sankarin Ian Grimwoodin kutsumana aikomukseksi tutkia villinä pidettyjä yksilöitä ja analysoida ANP: n luomisen edistämismahdollisuuksia. Tämä tunnettu asiantuntija vietti kaksi vuotta kiertueella maata. Dokumentoidussa raportissaan "Suositukset luonnonvaraisten eläinten suojelemiseksi sekä Perun kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden perustamiseksi" hän kuvailee tyhjentävän analyysin eläimistöstämme ja kasvistoistamme, mukaan lukien ANP: n muodostumisen ottaen huomioon sen tulevaisuuden tieteellinen ja turisti-hyöty.
Benavidesin vision ansiosta luotiin yhteyksiä IUCN: ään ja World Wide Fund for Nature -säätiöön (WWF) tavoitteena suorittaa vaadittavat arvioinnit ja kanavoida tarvittava apu uusien ANP: ien tekemiseen. Niukkoja valtion resursseja toimitti ulkomainen tekninen ja taloudellinen yhteistyö. Tässä mielessä luonnonsuojeluliitto (Prodena), joka on ainoa kansallinen yksityinen yhteisö, joka on yhdistänyt WWF: n kansainvälisen hakemiston ja ympäristömme vanhin ympäristöryhmä, teki kiitettävää työtä.
Siten oli mahdollista suorittaa Pampa Galerasin kansallisen luonnonsuojelualueen (1967), Manu-kansallispuiston (1973), Cerros de Amotape-kansallispuiston (1975), Paracasin kansallisen suojelualueen (1975) perustaminen jne. Sotilasajanjaksolla (1968 - 1980) ANP perustettiin olettamaan muun muassa erinomaisista välineistä kannustaa kansallismielisten mielipiteiden kuvakkeita, jotka vastaavat tosiasiallisen hallinnon ideologiaa. ANP "puomi" saavutti huippunsa kyseisen vuosikymmenen aikana.
On jälleen kerran korostettava, että ANP: n tulisi olla suunnattu luonnonvarojensa välittömään ja epäsuoraan hyödyntämiseen kehityksen edistämiseksi. Siksi kannattavuus tulisi ottaa huomioon hallituksen suunnitelmissa. Sen eheys ja käsittämättömyys on koordinoitava monialaisella tasolla herkän ekosysteemin jatkuvan kulumisen voittamiseksi väärän ihmisen toiminnan seurauksena.
Näkyvää tapausta esiintyy Paracasin kansallissuojelualueella, jonka 335 tuhatta hehtaaria altistetaan vastuuttomille hyökkäyksille sen laajoille aavikoille. Sen rajaamista ei noudateta, logistisia keinoja ei ole, jotta voidaan estää kilpailijoita pääsemästä kiellettyihin paikkoihin, ja lopuksi valtio on tuskin rajoittanut henkilöstöään, joka on valvottu valvontaansa. Sen valtava laajennus on alttiina lukemattomalle toiminnalle, joka vahingoittaa sen suojaa.
Tässä yhteydessä sen yleissuunnitelmassa määriteltyä puskurivyöhykettä ei myöskään kunnioiteta ja että "ne ovat ANP: n viereisiä tai viereisiä alueita, jotka luonteensa ja sijaintinsa vuoksi vaativat erityiskohtelua suojattavan alueen säilymisen takaamiseksi". Näillä alueilla voit edistää ekomatkailua, käyttöoikeuspalveluita, elinympäristön palauttamista jne. Suoritettavilla toimilla on oltava ympäristövaikutusten arviointi (YVA). On kuitenkin epätodennäköistä, mitä tällä haavoittuvalla rannikkoalueella tapahtui.
Ympäristöministeriöön liitetylle valtion suojeltamille luonnonalueiden kansalliselle palvelulle (Sernanp) on annettava enemmän tukea, jotta voimavaroja voidaan noudattaa täysimääräisesti. Tämän organismin tehtävänä on tukea ANP: n pysyvyyttä Sinanpen hallintoelimenä. Ehdotan sen institutionaalisen ja sääntelykehyksen vakiinnuttamista, mikä epäilemättä vaatii hallintokapasiteettia ja yksiselitteistä poliittista tahtoa.
Vaadimme ANP: ien muuttamista esimerkiksi kestävyydestä. On kiireellisesti sovittava tavoitteista ja strategioista ja lisäksi korostettava heidän panostaan perulaisten elämänlaadun parantamiseen tänään ja huomenna. Pitäkäämme aina mielessä kanadalaisen luonnontieteilijän, valokuvaaja ja kirjailijan Sylvia Dolsonin sanat: “Luonto on tyhjentämättä kestävä, jos huolehdimme siitä. Yleisen vastuumme on siirtää terveellinen maa tuleville sukupolville. ”
(*) Opettaja, luonnonsuojelija, ympäristöasiantuntija, Vida-instituutin jäsen ja Parque de Las Leyendasin hallintoneuvoston entinen puheenjohtaja - Felipe Benavides Barreda.
